Pienistä hetkistä suuria oivalluksia: miten leirielämä tukee lapsen hyvinvointia

Leiripäivien tärkeimmät oivallukset syntyvät pienistä hetkistä: iltasadusta, yhdessä siivoamisesta, pelin tiimellyksestä tai luovasta työpajasta.

Tässä tekstissä pohditaan, miten juuri nämä hetket rakentavat terveyttä ja hyvinvointia, yksi kokemus kerrallaan.

On leirin ensimmäinen ilta. Uusi, innokas, pieni leiriläinen asettautuu makuupussiinsa teltan nurkkaan, ehkä ensimmäistä kertaa elämässään nukahtamaan retkipatjalle, tuulen huminaan. Unen tulo jännittää, vielä on valoisaa eikä nukuttaisi ollenkaan. Eihän kotona kesälomalla olla katsottu kelloa nukkumaanmenon suhteen. Ja nyt, pitäisi nukahtaa muiden kanssa samaan aikaan. Unirytmi on ollut jo hetken hukassa koulujen päätyttyä, ja sitä paitsi, miten voisi edes nukahtaa, ilman puhelinta, joka veisi ajatukset toisaalle? Ohjaaja lukee leiriläisen vieressä koko teltalle iltasatua, joku toinen jo nukkuu, mutta pieni leiriläinen valvoo. Ensimmäisenä leiri-iltana tuntuu mahdottomalta rauhoittua.

Edellä kuvattu tilanne on tavallinen kokemus varmasti monelle leiriarjessa. Lapset ja nuoret saapuvat leirille omien rytmiensä ja tottumustensa sekä luonnollisesti usein myös niihin liittyvien haasteidensa kanssa. Juuri tällaisissa hetkissä leirin arki osoittaa, mitä annettavaa sillä voi olla hyvinvoinnille: leirillä harjoitellaan tavallisia terveen elämän taitoja yhdessä muiden kanssa.

Leiripäivät rakentuvat usein luonnostaan terveyttä tukevien perusasioiden ympärille: viisi tasaisesti rytmitettyä, ravintorikasta ruokailuhetkeä ja sopivassa suhteessa liikettä, lepoa, yhdessä oloa ja rauhoittumista. Kun leiriläinen syö monipuolisesti, lepää riittävästi, viettää aikaa muiden leiriläisten kanssa leiriyhteisöä rakentaen ja liikkuu päivän aikana monin tavoin, hän ei pelkästään vietä mukavaa leiripäivää vaan harjoittelee samalla tärkeitä terveystaitoja, jotka voivat parhaimmillaan kantaa pitkälle arkeen.

Terveystaidot syntyvät teoista

Terveystaidot ovat paljon muutakin kuin tietoa siitä, mikä on terveellistä. Ne ovat käytännön taitoja: kykyä tunnistaa, mitä oma keho ja mieli tarvitsevat, ja toimia sen mukaisesti. Leirit tarjoavat mahdollisuuden leiriläiselle kokeilla jotain itselleen ihan uutta, ja samalla opetella arjen hyvinvointitaitoja tekemisen, leikin, rutiinin, kokemisen ja esimerkin kautta, ihan tavallisissa arjen tilanteissa. 

Se voi tarkoittaa esimerkiksi..

Kun lipunryöstössä tulee aivan huomaamatta juostua niin, että syke nousee ja poskia kuumottaa. Kehollisesti keskimääräistä kesälomapäivää raskaamman päivän jälkeen unen tulo saattaa vaivihkaa helpottua, ja näin syntyy uusia kokemuksia siitä, miten liikkuminen tukee omaa hyvää oloa.

Tai kun tunnemaalaus-työpajassa löytyy uusi tapa ilmaista itseään ja omia ajatuksiaan ja huomaa, että ajatukset selkiytyvät ja olo kevenee. Luova tekeminen ei siis ole ainoastaan “kivaa puuhastelua”, vaan tuottaa hyvää oloa ja rakentaa väyliä kohti kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemusta. Itseilmaisun tukeminen auttaa leiriläistä myös löytämään itsestään uusia puolia ja sitä kautta rakentamaan omaa identiteettiä sekä itsevarmuutta. Ai, luulin että olin huono maalaamaan, kun koulussa en onnistunut annetussa tehtävänannossa. Ai kuvataide voi olla myös maalin roiskimista ilman painetta lopputuloksesta. Ai, ehkä minäkin voin olla luova ja kekseliäs. Itsensä näkeminen lempeällä, itsemyötätuntoisella ja kannustavalla tavalla on vankka pohja omalle hyvinvoinnille. 

Tai kun yhteinen siivoushetki teltassa saa aikaan sen, että jokainen telttaryhmästä huomaa, miten hyvältä tuntuu huolehtia yhteisestä tilasta yhdessä. Kun tekee jotain muiden hyväksi  ja näkee tuloksen heti ympärillään, syntyy pieni mutta merkittävä kokemus: minä kuulun tähän, minulla on merkitystä, tämä on minun yhteisöni ja olen sen tärkeä jäsen. Ja se itsessään tekee hyvää niin mielelle kuin kehollekin.

Pienistä hetkistä suuri vaikutus

Leiripäivien tilanteet voivat tuntua pieniltä, mutta niiden vaikutus voi olla suuri. Kun lapsi oppii kuuntelemaan itseään, luottamaan toisiin ja löytämään tasapainoa arjen kiireiden keskellä rutiineista ja terveyttä tukevista elämäntavoista, hän on matkalla kohti parempaa hyvinvointia.

Ja ehkä juuri se on leirin todellinen anti, nimittäin hyvä olo, joka kasvaa hiljalleen yhdessä koetusta arjesta: leikistä, uteliaisuudesta, ystävyydestä ja pienistä teoista, joista muodostuu suuria oivalluksia. Vaikutukset eivät rajoitu myöskään yhteen leiriin tai yhteen kesään. Leiriläinen kantaa mukanaan opimiaan itsestä huolehtimisen taitoja myös kotiin sekä arjen keskelle.

Lopulta laukku pakataan, makuupussi rullataan kokoon yhdessä ohjaajan kanssa. Mukaan lähtee kasapäin pieniä muistoja: askarrellut taideteokset, telttaporukan yhteiset ystävyyskorut, polvien ruohotahrat päivän viimeisestä hippaleikistä. Kasvoilla on tyytyväinen hymy.

“Ensi kesänä nähdään.”

Tämä teksti on osa leirijärjestöjen verkoston Leirityön keinoin-kampanjaa (kesaleiri.fi)